Meille muutti perjantaina uusi perheenjäsen. Hän on pieni, mutta lajinsa muihin edustajiin verrattuna iso. Hän on kirkas ja selkeä, oikein ketterä ja nopea ja hänen mukanaan tuli pienempi yksilö, jotta hän ei tarvitsisi ylimääräisiä talutusnuoria tai muita ulokkeita. Tässä hän on:

Hän on erityisesti minun uusi lemikkini, jonka kanssa voin surffailla lueskelemassa blogeja silloin kun ehdin ja missä päin kämppää vain langattoman verkon ansiosta. Entinen konehan meillä oli blogivauvan huoneessa, jossa oli ikävä iltaisin surffailla vauvan mentyä jo nukkumaan. Silloin juuri surffailuun olisi ollut aikaa. Nyt se onnistuu vaikka television ääressä. Ihana kone!

Käsityöt edistyy hitaanlaisesti. Olin jo tehnyt Tallinnasta ostetusta luonnonvalkoisesta mohairista yli kerän verran huivia, kun totesin etten tykkäkään mallikuviosta ja huivista oli muutenkin tulossa liian leveä, joten langat ei ois riittänyt haluamaani pituuteen. Onneksi lanka purkautui suht helposti. Nyt olen etsiskellyt uutta ohjetta ja päätynyt tähän. En ole kyllä varma pääseekö lanka täysin oikeuksiinsa tässäkää mallissa.

Langaton lokakuuni on vielä ollut langaton. Suuria kiusauksia on tielleni tullut. Mm. Novita klubin lokakuun tarjouksena on Aino, josta olen jo pitkän halunnut palmikkoneuletta, mutta en ole ostanut lankoja... Lisäksi ystäväni kauppaan Ummalullaan oli tullut ihanaisia Lofteja, joita kävin jo hypistelemässä. Ei ole lankahamsterin elämä helppoa. Toisaalta kun ei voi ostaa uusia lankoja, ei voi aloittaa niin paljoa uusia töitä ja joku vanha saattaa joskus vahingossa vaikka valmistuakin. Ehkä. Jos ei aina pura.

Loppuun vielä kuva ylpeydenaiheestani, joka tällä kertaa ei olekaan blogivauva (vaikka hän onkin tosi suloinen, iso tyttö jo, joka osaa taas kaikkea uutta) vaan pikku pihallani kasvanut kesäkurpitsa, jonka pelastin edessä olevilta pakkasöiltä sisään turvaan. Vieressä huulirasva mittakaavaa antamassa. Tämä oli ainokainen joka kasvoi isoksi asti tai säästyi siilin hampailta :)